Sekä kuntotarkastuksen että kuntotutkimuksen kautta selvitetään rakennuksen kuntoa. Niiden sisältö ja toteutustavat kuitenkin eroavat toisistaan, ja menetelmiä käytetään eri tilanteissa.
Mikä on kuntotarkastus?
Kuntotarkastuksen tavoitteena on kartoittaa rakennuksen tarkastushetken kunto. Tällaisesta tutkimuksesta käytetään joskus myös nimeä kuntokartoitus.
Kuntotarkastus tehdään yleensä asuntokaupan yhteydessä.
Kuntotarkastuksen suorittaa kuntotarkastaja eli rakennustekninen asiantuntija.
Kuntotarkastuksessa rakennus tarkastetaan ulkoa ja sisältä silmämääräisesti rakenteita avaamatta. Tiedonkeruussa hyödynnetään myös esimerkiksi asukkaiden haastatteluja ja hajuhavaintoja.
Kuntotarkastaja koostaa tarkastuksen jälkeen kuntotarkastusraportin. Se on tärkeä kiinteistöön liittyvä asiakirja, jossa kerrotaan havainnot rakennuksen
- yleiskunnosta
- korjaus- ja huoltotarpeista
- mahdollisista riskipaikoista ja rakennusvirheistä.
Mikä on kuntotutkimus?
Kuntotutkimus on kuntotarkastusta tarkempi tutkimus, joka toteutetaan esimerkiksi rakenteita avaamalla.
Tyypillisiä kuntotutkimuksen kohteita ovat rakennusten riskirakenteet.
Kuntotutkimuksen suorittaa rakennustekninen asiantuntija, kuten kuntotarkastaja.
Kuntotutkimuksesta tehdään kuntotutkimusraportti. Siihen kirjataan diagnoosi rakenteista, jotka on avattu. Niiden perusteella saadaan tietoa siitä, kuinka rakenne on toiminut rakentamisesta tutkimuksen ajankohtaan saakka, ja voidaan olettaa, että talon muut vastaavat kohdat ovat toimineet samoin.
Kuntotutkimusraporttia voi hyödyntää asioidessa esimerkiksi taloyhtiön, myyjän tai vakuutusyhtiön kanssa.
Kuntotutkimuksia tehdään silloin, kun epäillään jonkin tietyn rakenteen tai rakennuksen osan kuntoa. Esimerkiksi kuntotarkastuksen yhteydessä tarkastaja voi suositella lisätutkimuksia, jos arvioi niille olevan tarvetta.
Kuntotutkimuksen teettäminen kannattaa myös silloin, kun vika on jo havaittavissa ja tiedossa. Silloin ongelma saadaan kirjattua raporttiin, jota tutkimuksen teettäjä voi tarvita asioidessaan eri tahojen kanssa.